Mielikuva telttaretkestä houkuttelee: Järvenranta avarassa kangasmaastossa kutsuu viettämään aikaa. Keittimessä tai nuotiolla syntyy vaivattomasti maittava illallinen, josta voi uneksia vielä jälkeenpäinkin. Ilta kuluu rannalla tyynessä auringonpaisteessa leppoisasti puuhastellen ja luontoa tarkkaillen. Lopulta luonnon äänet tuudittavat makoisaan uneen.
Todellisuus on useimmiten tätä: Teltta saadaan tungettua puun juurien päälle vähän viettävälle maalle. Risottoon lipsahtaa liikaa suolaa tai soijaa, sitten se jämii kattilan pohjaan ja kaatuu lopulta maahan. Hyttyset kiusaavat ja on pakko paeta telttaan. Uni ei tule, mutta vilu tulee, ennemmin tai myöhemmin. Ja selkäsärky. Kuikat ja lokit huutavat, yö ei tunnu päättyvän ikinä.
Toukokuinen hellepäivä herättää mieleen kiiltokuvan ja lähdemme tämän vuoden ensimmäiselle telttaretkelle. Toukokuuhan on mainio retkikuu. Päivällä voi olla jo vaikka kuinka lämmintä (tai sitten sataa lunta ja räntää). Voi tarkkailla, kuinka luonto herää kesään. Retkeilijä kiittää, kun hyttyset ja muut pienet kiusankappaleet vielä puuttuvat.
On perjantai-ilta ja patikointi ei ole mahdollista, vaan pitää päästä autolla likelle. Haukanhieta on Helvetinjärven kansallispuiston länsipuolella. Kuten nimestäkin voi päätellä, se on hiekkaranta Haukkajärven rannalla.
Paikka on mitä mainioin ja siksi suosittu. Saavumme paikalle ja saamme viimeisen vapaan kolon autolle.
Leiripaikalle mahtuu teltta jos toinenkin. Rannalla on myös keittokatos ja pari tulipaikkaa. Vettä saa pumppukaivosta.
Kun pääsemme perille, rantaan on juuri nousemassa pari puolijoukkuetelttaa ja useita muita retkikuntia on jo leiriytynyt. Meille on tilaa alueen laidalla. Sieltä löytyy telttamme mentävä tasainen paikka solisevan puron vierestä.
Ilta on jo pitkällä, joten käymme ruuanlaittoon. Metsäpalovaroitusta ei ole annettu, mutta koska tulipaikat ovat melko kansoitetut, keittelemme campingit kaasukeittimellä.
Nautiskelemme kansallisruokaamme rantahietikolla. Aurinko paistaa. Koivut pukkaavat hiirenkorvia. Ilma väreilee lämpimänä. Järvi on peilityyni. Täydellinen suomalainen kevätkesän ilta.
Sitten tapahtuu jotain uskomatonta. Vettä pitkin alkaa kuulua viulunsoittoa. Finlandia. Täydellinen maisema, täydellinen sää, täydellinen ilta. Täydellinen kappalevalinta. Mikään ei voisi tuntua tilanteeseen tai maisemaan sopivammalta. Pieni liikutuksen kyynel ehkä nousee silmänurkkaan. Täydellinen suomalainen kevätkesän ilta.
Ei ole tietoa, kuka soitti, mutta kiitos hänelle joka tapauksessa.
Täydellisyys ei lopu tähän. Olemme väsyneitä ja painumme telttaan. Kaikkia väsyttää, mutta kukaan ei kiukuttele, ei edes äiti.
Vaikka on lämmintä, tiedämme, että yöllä tulee kylmä. Päälle villaa, silkkilakanaa, pipoa, ja sitten koko sakki unten maille.
Ja uni tulee, kaikille!
Seuraavana aamuna heräämme puoli kymmeneltä siihen, kun toisten retkeilijöiden lapset ovat tulleet viereiselle purolle leikkimään. Lapset ihmettelevät ääneen, miten kukaan saa nukuttua puron solinassa. No me saimme, ja hyvin saimmekin.
Aamulla ei ollut mitenkään kiire takaisin kaupunkiin.
Mennään metsään 